Tämä on ainakin itselleni ajankohtainen aihe: Miten pitää koira ja omistaja järjissään kun ulos ei pääse? Erityisesti liikuntavammaisille koiranomistajille talvi on hankalaa aikaa, mutta tänä talvena koetuilla kovilla pakkasilla moni koirakin valitsee mieluummin sisätilat kuin tassujen ja mahan palelluttamisen ulkona. Rotuerot ovat tässä asiassa suuret, joten suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan sitä omaa eläintä. Paleleminen ei ole mukavaa koirallekaan.

Jos – ja toivottavasti kun- koira on tottunut aktiiviseen elämään, lenkkeilyyn ja ehkä jopa koulutustuokioihinkin, sen pää alkaa hajoilla kun päivittäinen liikunta-annos jääkin totuttua pienemmäksi. Jotain tarttis tehrä, tai muuten voivat huonosti sekä koira, omistaja että kotikin. Tässä pari vinkkiä kotona tehtäviin hauskoihin aktivointijuttuihin:

Namipiilot

Nämä ovat monille tuttuja jo pentuajalta. Piiloksi käyvät vessapaperirullat, pahvilaatikot, maitopurkit, pakasterasiat ja melkeinpä mitkä tahansa pussit ja purnukat. Mitä taitavampi koira on, sitä vaikeampia purkkeja voi käyttää. Näitä voi myös piilottaa ympäri asuntoa, ja antaa koiran etsiä. Harjoitus helpottuu ihmisen kannalta merkittävästi, jos koiran opettaa istumaan paikallaan ja odottamaan lupaa lähteä etsimään. Näin sen voi jättää odottelemaan vaikka eteiseen sillä aikaa, kun käy itse piilottamassa namit olohuoneeseen.

Piilotusleikeissä kannattaa muistaa, että nameja piilotetaan vain sellaisiin paikkoihin, joihin koira saa normaalistikin mennä. Jos se ei saa mennä sohvalle, niin ei piiloteta namia sohvatyynyn väliin, ja ehkä ruokapöydän kannenkin voi jättää hyödyntämättä.

Temput

Temppujen kouluttaminen on hauskaa ja koiralta aivotyötä vaativaa puuhaa. Voit opettaa koiran antamaan tassua, koskemaan kuonollaan käteesi tai vaikka hillopurkin kanteen, seisomaan etutassuillaan laatikon päällä ja kiertämään sen takatassuillaan, noutamaan tavaroita, etsimään ihmisiä nimeltä ja vaikka mitä. Mielikuvitus on rajana,  ja ehkä omat koulutustaitosi. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!

Kaikkein mukavinta kuitenkin on, kun pakkaset hellittävät ja aura-autot ovat saaneet kierroksensa ajettua, ja päästään taas koiran kanssa kunnon lenkeille raikkaaseen ulkoilmaan. Se on nollausta niin ihmisen kuin koirankin pääkopalle, eikä sitä korvaa mikään puuhatemppuilu.

Minulla on asiakkaana muutama hihnassa toisille koirille haukkuva ja rähisevä koira, joille opetetaan kaunista käyttäytymistä toisten koirien ohituksessa. Usein näitä koiria pidetään ongelmakoirina, ja erityisesti ympäristöstä tulee paljon palautetta siitä, miten omistajan pitäisi “pitää rakkinsa kurissa”. Omistajalle nämä ovat aina ikäviä tilanteita, eikä kukaan halua koiransa huutavan suoraa huutoa ohikulkijoille.

Koirat, jotka jo haukkuvat ja rähisevät, pitää tietysti opettaa uudestaan toimimaan toisten koirien lähellä, mutta entä ne, joilla ei ongelmaa ole? Miten ehkäistä rähinäongelman synty, ja opettaa koiralleen kaunis ohittaminen?

Tässä muutama yksinkertainen vinkki koirien kohteliaaseen ohittamiseen:

1. Suhtaudu itse rauhallisesti toisiin koiriin. Omistajan hermoilu ja hihnan kiristäminen luovat koiralle tunteen, että homma ei ole hallussa, ja että vastaantuleva koira todella on jollain tapaa vaarallinen. Erityisen alttiita tälle käytökselle ovat ne omistajat, joilla on aikaisemmin ollut joku rähinäroope.

2. Anna koirallesi positiivisia kokemuksia toisista koirista. Päästä se leikkimään muitten koirien kanssa, mutta vain toisen koiran omistajan luvalla. Pitkässä kelahihnassa singahtava karvaturri säikyttää sekä omistajan että koiran, ja aiheuttaa hihnallaan vaaratilanteen kummankin koiran jaloille. Lyhyessäkin hihnassa äkkiä iholle tuleva kaveri voi aiheuttaa reaktion, ja minusta aivan oikeutetusti. Koirallakin tulisi olla mahdollisuus ennakoida tilanteita, ja valita toimintamallinsa sen mukaan.

3. Kerro koirallesi, että haluat sen myös ohittavan muita koiria. Opeta sille katsekontaktin pitäminen ja sivulla seuraaminen, ja auta se hallitusti toisista koirista ohi.

4. Älä anna koirasi tavata kaikkia koiria. Osa koirista ei ole kilttejä, osa on, mutta koirasi tulee oppia, että myös kilttejä koiria voidaan ohittaa. Muutoin kaikki ohitettavat koirat alkavat näyttää koiran päässä vaarallisilta.

5. Opettele lukemaan koiraasi. Koiran tekemisten ennakointi on avain harmoniseen yhteiseloon, ja ennakoinnissa parhaita työkaluja on koiran eleitten lukeminen. Hännän, korvien, vartalon, pään ja suupielien asennot kertovat paljon, samoin koiran liikkeet ja joskus myös hengitys. Jos koira pysyy rentona ohitustilanteessa, teillä on suuremmat mahdollisuudet ohittaa kaveri kauniisti. Vastaantulijan eleitten lukeminenkin auttaa ennakoimaan tilanteita, ja tarvittaessa vaikka vaihtamaan suuntaa.

Kohteliaisuus ei ole keneltäkään pois. Omistajan kohtelias käytös koiraansa kohtaan tuottaa vastalahjaksi kohteliaan koiran. Koirien välisen kohteliaisuuden tukeminen auttaa harmoniseen yhteiseloon naapuruston kanssa. Ja jos vahinko sattuu, ja joudutaan selvittelemään vastuukysymyksiä tai muita ikäviä asioita, kohteliaisuus auttaa siinäkin.

Minulta kysyttiin tänään, mikä avustajakoirani Ronny minulle ensisijaisesti on. Hetken mietittyäni vastasin: “Eläinkaveri, koira. Sen työrooli avustajakoirana on vasta toissijainen.” Kysyjä kummasteli, että niinkö vieläkin, vaikka koira on jo aikuinen ja tekee työtään vakaasti ja varmasti. “Eikö siitä ole tullut jo työkalu?

Avustajakoira, kisakoira, kouluttajan häiriökoira, pommikoira ja kaikki muutkin jotain työtä tekevät koirat ovat aina ensisijaisesti koiria. Jos ne elävät kiinteässä suhteessa ihmiseen, niiden ensisijainen tarkoitus tulisi omasta mielestäni aina olla ihmisen kaveri siinä mielessä, kuin eläin voi ihmisen kaveri ja ystävä olla. Työtä tekevästä koirasta tulee ihmisen työkaveri.

Kaverin ja työkaverin hyvinvointi on tärkeää kummankin osapuolen takia. Koirakaverimme ovat meidän hallinnassamme ja vastuullamme, ja meidän tehtävänämme on huolehtia niiden hyvinvoinnista niin hyvin kuin pystymme. Hyvinvoiva koira on hyvä kaveri ja hyvinvoiva työkoira tekee tehokasta työtä ja jaksaa sitä pitkään.

Omassa elämässäni koiran hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy monella tavalla. Avustajakoiran käyttäjänä minun vastuullani on varmistaa, että Ronny saa riittävästi lepoa myös työaikanaan ja että sen nestetasapainosta sekä ruokinnasta huolehditaan asianmukaisesti kaikissa tilanteissa. Minun tehtäväni on myös arvioida miten vaikeisiin tilanteisiin voin koirani viedä, sillä vaikka sen koulutustaso on korkea ja luonne työntekoon soveltuva, on jokaisella koiralla rajat, joiden yli sitä ei pidä viedä. Ulkomaille suuntautuvilla työmatkoilla tauotan omaa työntekoani siten, että koira saa tarvittavat pissatauot, ja että sen yöunen määrä pysyy riittävänä. Kokouspaikalla valitsen istumapaikkani mahdollisuuksien mukaan siten, että koiralle jää hyvä tila levätä. Koira pystyisi varmasti pärjäämään epämukavammassakin paikassa, mutta sen ohjaajana velvollisuuteni on järjestää sille mahdollisimman hyvät työolosuhteet.

Ammatissani eläinkouluttajana hyvinvointi näyttelee myös keskeistä osaa. Kouluttaminen ei ole eettisesti oikein, jos koira ei voi hyvin. Siksi sairaan koiran kanssa ei pitäisi harjoitella, ja samasta syystä riittävästä ulkoilutuksesta on huolehdittava ennen tunnille tuloa. Ongelmatilanteissa kaiken koulutuksen perusta on huolellinen hyvinvointikartoitus, jota ennen kouluttamista ei lähdetä edes suunnittelemaan.

Kouluttajana vastuullani on jokaisen koulutukseen tulevan koiran hyvinvointi niissä rajoissa, kun pystyn siihen vaikuttamaan. Ryhmäkursseilla ei kukaan koira saa joutua tilanteeseen, jossa sen pitäisi pelätä vieruskaveria, tai vielä pahempaa, joutua hyökkäyksen kohteeksi. Luoksetuloharjoitukset pitää suunnitella ja toteuttaa siten, että koirat eivät pääse karkaamaan, vaikka ne jättäisivätkin luoksetulokutsun noudattamatta. Kouluttajana velvollisuuteni on myös ottaa koiran hyvinvointi puheeksi omistajan kanssa, jos siinä ilmenee puutteita: liikalihavuutta, merkkejä terveydellisistä ongelmista tai muuta poikkeavaa.

Koiran hyvinvoinnista huolehtimisen tulisi olla jokaisen koiranomistajan tehtävälistalla kärkipäässä. Ruokinta, liikunta, terveys ja lepo sekä sopivien virikkeitten tarjoaminen koiralle muodostavat kokonaisuuden, jonka jokaisen osa-alueen tulisi olla kunnossa.

Mutta mitä vastasin aamuiselle kysyjälle? “Kyllä, edelleen ja aina. Siinä vaiheessa, kun koirastani tulee minulle työkalu tai hyödyke, on aika katsoa syvälle peiliin, ja tehdä asialle jotain. Koira on ja tulee aina olemaan eläin, eikä sitä voi kohdella kuin tavaraa.”

Tervetuloa lukemaan Koirakaksikon blogin ensimmäistä postausta.

Koirakaksikko on vuonna 2009 perustettu, toiminimipohjalta toimiva yhden naisen yritys, jonka takana on Lotta Vihtonen (@L0774). Koirakaksikko tekee erittäin läheistä yhteistyötä Janette Lindroosin Koiran Kielellä -yrityksen kanssa erityisesti liikuntavammaisten koirakoulutuksen alueella.

Koirakaksikon palvelutarjontaan ja meihin kouluttajiin voi tutustua perinteisellä verkkosivulla. Vuorovaikutuspainotteisemmat kanavat löytyvät Facebookista sekä Twitteristä, joihin löytyy linkit myös blogin oikeasta sivupalkista.

Tämän blogin tarkoituksena on avata näkökulmia erilaisiin koirankoulutukseen liittyviin asioihin, taustoittaa koulutusmenetelmiämme ja niiden käyttöä, kertoa kiinnostavista koiramaailman tapahtumista ja aina silloin tällöin myös julkaista kirja-arvosteluja ajankohtaisesta, hyvästä koirakirjallisuudesta.

Blogin kommentointi on avoinna jokaisen kirjoituksen kohdalla, ja toivommekin, että jaatte ajatuksianne kommenttilaatikoissa. Uudet näkökulmat ja kriittinenkin palaute ovat arvokkaita, ja keskustelun kautta voimme yhdessä ymmärtää kumppaneistamme koirista ja niiden kouluttamisesta entistä enemmän.